Riippuvuus äidistä

Riippuvuus ja eron prosessi lapsilla

Äiteinä näemme usein lapsemme jatkeena itsestämme. Koska olemme tuoneet heidät maailmaan, odotamme heidän jakavan ajatuksemme ja tunteemme. Haluamme heidän kasvavan itsenäisiksi ja itsevarmoiksi yksilöiksi, mutta kun he alkavat erottua meistä, tunnemme ahdistusta ja reagoimme tunnepohjaisesti. Uskomme tietävämme aina, mikä on heille parasta, ja voimme tietoisesti tai tiedostamatta estää heitä irtautumasta meistä.

Valitamme usein, että isät eivät vietä tarpeeksi aikaa lasten kanssa, mutta samalla epäröimme jättää lapsen heidän hoitoonsa. Haluamme, että lapsemme rakastaa meitä eniten. Todellisuudessa tämän käyttäytymisen taustalla on tuska, joka johtuu lapsen erkaantumisesta meistä.

Kun joku muu pitää vauvaamme sylissään, tunnemme epämääräistä epämukavuutta. Kun lapsemme päästää irti kädestämme ja haluaa kävellä itse, kun hän sanoo “Hei hei äiti” päiväkodin ovella kääntymättä takaisin, kun hän ei tarvitse vanhempiaan ensimmäisenä koulupäivänään, tai kun hän suunnittelee ensimmäistä lomaa ystäviensä kanssa tai haluaa opiskella ulkomailla — koemme aina saman tunteen.

Se, kuinka terveesti käsittelemme näitä eron hetkiä, riippuu suurelta osin äidin asenteesta. Äidin on hyväksyttävä, että lapsen on erottauduttava hänestä, ja hänen on sallittava se. Usein ei ole lapsi, joka ei pysty irrottautumaan äidistään, vaan äiti, joka ei pysty päästämään irti. Jos äidillä on vaikeuksia päästää lapsestaan irti, lapsi kehittää todennäköisesti saman riippuvuuden.

Riippuvuus ja turvallinen kiintymys

Kun lapset syntyvät, heillä on synnynnäinen tarve kiintyä äitiinsä tai huoltajaansa. Se, onko tämä kiintymys terveellistä vai ei, riippuu suurelta osin äidin ja lapsen välisen suhteen laadusta. Lapsi kokee maailman turvallisena paikkana, kun äiti täyttää hänen tarpeensa ja osoittaa rakkautta ja huolenpitoa.

Jos äiti ei pysty tyydyttämään lapsen fyysisiä ja emotionaalisia tarpeita riittävästi tai jos hän itse kärsii voimakkaasta ahdistuksesta, lapsen turvallisuuden tunne voi heikentyä. Tällöin lapsi kokee eron äidistä uhkana ja kehittää eroahdistuksen.

Jotta lapsi voisi sopeutua eroon terveellä tavalla, äidin on hallittava tätä prosessia tietoisesti. Jos äiti tuntee voimakasta ahdistusta ollessaan erossa lapsestaan, lapsi havaitsee tämän ja tulkitsee eron uhkana. Tämän seurauksena lapsen on vaikea sopeutua uusiin ympäristöihin, hän ei nauti uusista kokemuksista ja joutuu eroahdistuksen noidankehään.

Jotkut äidit uskovat, että vain he itse voivat huolehtia lapsestaan kunnolla, ja yrittävät siksi pitää lapsen jatkuvasti lähellään. Tämä riippuvuus muuttuu ajan myötä raskaaksi taakaksi sekä äidille että lapselle. Jossain vaiheessa äiti saattaa tuntea olonsa emotionaalisesti uupuneeksi ja alkaa torjua lastaan, mikä johtaa tasapainon menettämiseen suhteessa. Lapsi alkaa toimia pelosta menettää äitinsä rakkauden ja menettää kykynsä asettaa rajoja. Seurauksena hän voi kehittää raivokohtauksia, itsepäisyyttä ja käytösongelmia saadakseen äitinsä huomion takaisin.

Lapset, jotka kehittävät riippuvuutta, kokevat suuria vaikeuksia saavuttaessaan kouluikää. Kun heidän on aloitettava päiväkoti tai peruskoulu, he voivat kokea voimakasta eroahdistusta, koulupelkoa tai jopa koulufobiaa. Nämä lapset voivat keksiä tekosyitä välttääkseen kouluun menon ja voivat osoittaa fyysisiä oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua tai päänsärkyä.

Kuinka ehkäistä eroahdistusta

✔ Äidin on tunnistettava ja hallittava oma eroahdistuksensa.
Jotta lapsi voi toimia itsenäisesti, äidin on ensin opittava päästämään hänestä irti. Tarvittaessa voi olla hyödyllistä hakea ammatillista apua.

✔ Totuta lapsi lyhyisiin eroihin jo varhaislapsuudesta lähtien.
Jo varhaisessa vaiheessa on tärkeää, että lapsi viettää aikaa muiden ihmisten kuin äitinsä kanssa. Lyhyet erot auttavat kehittämään turvallisen kiintymyksen.

✔ Pidennä erojen kestoa vähitellen.
Kun lapsi tottuu lyhyisiin eroihin, aikaa voidaan vähitellen pidentää. Aloita puolen tunnin erolla ja lisää aikaa asteittain. Lapsen tulisi kokea, että äiti lähtee turvallisesti ja palaa aina takaisin.

✔ Sosiaaliset ympäristöt vähentävät riippuvuutta.
Lapset, joilla on taipumus riippuvuuteen, tulisi ilmoittaa päiväkotiin tai esikouluun ennen peruskoulua. Sosiaalinen vuorovaikutus jo varhaisessa iässä auttaa vähentämään riippuvuuden tasoa.

✔ Vanhempien on oltava johdonmukaisia kouluprosessin aikana.
Vakaana pysyminen lapsen itkun, tekosyiden tai vastustuksen edessä auttaa prosessin etenemistä nopeammin ja terveemmin.

✔ Hae ammatillista apua, jos ahdistus on voimakasta.
Lastenpsykologin konsultointi voi helpottaa prosessia lapsille, jotka kärsivät eroahdistuksesta.

Johtopäätös

Jotta lapset voivat kasvaa itsenäisiksi yksilöiksi, äitien on opittava päästämään heidät vapaiksi. Lapsen yksilöityminen on luonnollinen osa tervettä kehitystä, ja on tärkeää, että vanhemmat suhtautuvat tähän prosessiin tietoisesti.

Kun lapsesi jonain päivänä sanoo “Hei hei äiti” ja juoksee kouluun tai ystäviensä luo katsomatta taakseen, saatat tuntea pienen surun piston. Tämä tunne on kuitenkin merkki siitä, että lapsesi on kasvanut vahvaksi ja itsenäiseksi ihmiseksi. Äitiyden ydin on kokea eron lempeä kipu ja antaa lapsillemme vapaus kasvaa omassa tahdissaan.